Kuulin koputuksen. Se oli varmaan Takeshi. Ihan sama. Istuin huoneeni nurkassa katsoen lattialla lojuvaa kuvaa jonka kehykset olivat rikki ja lasi säpäleinä. Kuva oli kärsinyt niin kuin minäkin. Kuva minusta ja rakkaastani jota ei enää ollut. Minulla ei ollut voimaa liikkua ja lasinsirut olivat piitittäneet minut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti